keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Osa 5. Ajattelen- siis olen. ~Réne Descartes.

Kuudennentoista vuosisadan alussa elänyt Descartes oli merkittävä ranskalainen filosofi. Henkilökohtaisesti hän oli minulle yksi mieleenpainuvimmista ja inspiroivimmista filosofeista, joiden tekstejä opin tuntemaan opiskellessani aikoinani Joensuun lyseon iltalukiossa. Descartes perusteli ihmisen olemassaoloa ajattelun kautta. Ajattelen, siis olen -oli Descartesin perusta ihmisen olemassa olon käsitykselle.

Nykypäivänä ajattelen, siis olen- fraasi kuvaa minulle enemmän kuin pelkästään olemassa oloamme. Ajattelumme on perusta myös omalle uskomusjärjestelmällemme. Erityisesti on se on merkittävä tekijä kuvatessamme omaa itseämme ja uskomuksia, joita liitämme itseemme ja asioihin elämässämme. Niin, uskomuksia -mikä miellyttävä keskustelua herättävä sana. Oli sitten kysymyksessä mikä tahansa asia uskonnoista ja metafysiikasta kokemuksiimme ja käsityksiimme asioiden luonteesta. Ajattelumme kautta käsiteltyjä, opittuja asioita, jotka eivät välttämättä edusta todellisuutta siitä kuinka asiat oikeasti ovat. Meillä jokaisella on monenlaisia uskomuksia elämässämme, joita pidämme itsestäänselvinä tosiasioina, jotka ohjaa meidän ajatteluamme ja sitä kautta toimintaamme.

Omaamme monenlaisia uskomuksia. Hyvässä kuin pahassa. Huonoon itsetuntoon liittyy paljon haitallisia uskomuksia: en ole jonkin asian arvoinen, en voi oppia jotakin uutta asiaa, en selviydy jostakin asiasta, en ole riittävän hyvä toiselle ihmiselle jne. Haitallisten uskomuksien listaa voisi jatkaa iät ja päivät. Toinen ääripää on yli-uskomukset itsestä, joka selvimmin tulee esille narsistisen persoonan uskomusjärjestelmässä. Minuutta pönkitetään aliarvostamalla ja alentamalla toista ihmistä, joka useimmiten johtaa narsistin taholta muiden ihmisten huonoon ja välinpitämättömään kohteluun. Terve itsetunto ja -luottamus on hyviä uskomuksia, jotka parantaa omaa elämänlaatua, huonontamatta silti kenenkään muun kohdalla. Asia on usein jopa päinvastoin. Hyviin uskomuksiin liitetään usein ajatus että auttamalla ja ymmärtämällä toista ihmistä, emme ainoastaan tee toisen ihmisen päivää paremmaksi, vaan autamme samalla myös itseämme kehittämään omaa minuuttamme ja parannamme sitä kautta itsetuntoamme ja edistämme siten omaa hyvinvointiamme.

Yksi tärkeimmistä asioista uskomuksessa on se, että kysymyksessä on uskomus. Se on siis jotain, jonka voimme halutessamme muuttaa. Voimme vapautua monista haitallisista uskomuksistamme, koski se sitten uskomuksia omasta itsestämme tai vaikka uskomuksia päihteiden vaikutuksesta omaan itseemme. Voimme poisoppia vääristyneitä ajatuskulkujamme haitallisissa uskomuksissamme. Voimme rakentaa minuuttamme uudelleen. Kysymys on sisäisestä uudelleen ohjelmoinnista. Meidän ei tarvitse luopua itsestämme. Muutamme vain ajattelutapaamme vapautuaksemme meitä kahlitsevista haitallisista uskomuksista. Tärkeää on tunnistaa omat uskomuksemme asioista ja muistaa Descartesin sanat: Ajattelen, siis olen. Ja nyt sama uudelleen laajemmin: Olen mitä itsestäni ajattelen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti