Osa 12. Lyhyt historia.

Olen asunut elämäni aikana useissa paikoissa. Lapsuudessa asuimme Joensuun Utrassa ensimmäiset 13- vuotta elämästäni. Sitten muutimme maaseudulle Niittylahteen. Siellä asuminen päättyi kuitenkin nopeasti. En sopeutunut kouluun ja uusien kavereiden saaminen oli hankalaa. Asuinpaikka oli myös hyvin syrjäinen ja talvella hyvin pimeä. Lähimmät katuvalot olivat kahden kilometrin päässä ja sinne meni tie synkän ja tiheä kasvuisen kuusimetsän läpi. Vuoden asumisen jälkeen muutimme takaisin Joensuuhun, Rantakylään. Siellä kävin peruskouluni loppuun ja myöskin lisäluokan, 10:nnen luokan.

Ensimmäisen kerran muutin pois kotoa ollessani 15- vuotias. Sain opiskelija-asunnon Rantakylästä pursitieltä. Siitä lähtien olen asunut monissa paikoissa nuoruusvuosina. Yksi tärkeimmistä ajoista oli lyhyeksi jäänyt opiskeluaika Kouvolassa. Tutustuin siellä ihmisiin, jotka muodostuivat hyvin tärkeiksi minulle. Heidän tuntemisensa paransi itsetuntoani, joka koki vakavia kolhuja peruskouluaikana koulukiusattuna olemisen vuoksi. Nämä Kouvolan ystävät olivat taiteellisia ja lahjakkaita ihmisiä musiikin saralla. Siitä alkoi heidän kanssaan ystävyys, joka on jatkunut tähän päivään saakka. Nykyisin nämä ihmiset tekevät ammatikseen töitä musiikin ja näyttämötaiteen parissa.

Yksi elämän merkittävimmistä tapahtumista oli siviilipalveluksen suorittaminen Espoossa, Arlainstituutissa, näkövammaisten ammatti-instituutissa. Tuo aika ratkaisi tulevaisuuteni suunnan hoitotyön parissa. Arlainstituutissa tunsin että ihmisten auttaminen on työ, jonka koin tärkeäksi ja mitä haluaisin elämässäni tehdä. Siviilipalveluksen päätteeksi halusin kokeilla siipiäni myös ulkomailla. Kesällä 1996 menin näkövammaisten kielikurssille henkilökohtaiseksi avustajaksi Englantiin, Seven Oaksiin Dorton Kollegeen. Samana vuonna syksyllä muutin Irlantiin kolmeksi kuukaudeksi ja aloitin työt tuki- ja liikuntavammaisen henkilökohtaisena avustajana Dublinissa. 

Sittemmin olen asunut useissa paikoissa ympäri Suomea. Pääsääntöisesti opiskelun tai työn vuoksi. Viimeiset kaksi ja puoli vuotta asuin Virossa. Ensiksi Saarenmaalla ja sitten Pärnussa. Virossa asuminen on ollut yksi parhaista ja tärkeimmistä kokemuksistani. Tapasin siellä asuessani myös vaimoni Ingan. Hän on viehättävä latvialainen opettajatar. Todella sydämellinen ja ihana ihminen. Muutimme hänen ja viisi vuotiaan poikansa kanssa viimekesän lopussa Helsinkiin ystäväni asuntoon Pukinmäkeen. 

Virolla on aina paikka sydämessäni ja uskoisin palaavani asumaan sinne vielä uudelleen myöhemmin tulevaisuudessa. Pieni haaveeni on, että saisin jonain päivänä hankittua pienen maalaistalon Saarenmaalta. Tätä kirjoittaessani istun Guesthouse hommikun vuoteella Pärnussa. Palaan tänne lyhyemmillä lomilla ja tällä kertaa huollatan myös autoni täällä. Suomessa autohuolto merkkiliikkeessä on kuitenkin kolme kertaa kalliimpaa kuin täällä. Pärnussa on ilo elää ja vierailla köyhemmälläkin suomalaisella ihmisellä. Ehkäpä palaan tänne myös monien suomalaisten tavoin eläke-ikäisenä.