Osa 8. Luurangot kolisee kaapissa.

En ole ensimmäinen ihminen, jolla on ollut elämässä tilanteita, jotka mieluusti haluaisi unohtaa. Minun tavoin monilla on menneisyydessä saattanut olla tilanteita, joissa on tullut juhlittua liian railakkaasti ja sen seurauksena emme ole osanneet harkita ja toimia oikein. Osa meistä on voinut joutua läpikäymään elämässä hetkiä, jotka yksinkertaisesti tuntuu liian kivuliailta muistella. Tilanteita on monia, joissa toivoisi voivansa unohtaa menneet.

Miten sitten toimimme? On helpompi ajatella jatkavansa eteenpäin ja painaa asiat itsensä kanssa villaisella eli hyväksyä -ei toivotun asia sellaisenaan, ilman asian käsittelemistä itsensä kanssa. Tekemämme virheet eivät kuitenkaan häviä, olemme vain onnistuneet painamaan ne pois päivätajunnastamme. Pinnan alla kuitenkin kytee. Kuin liekki joka odottaa lisäpolttoainetta roihahtakseen uuteen voimakkaampaan paloon. Ennen pitkää löydämme itsemme samasta tilanteesta toistamassa virheitämme ja nyt niiden käsittelyaika on lyhentynyt, koska olemme jo kerran painaneet asian villaisella itsemme kanssa. Ympyrä on sulkeutunut jättäen sinut kiertämään kehäänsä.

Olemmeko unohtaneet itsemme ja sen mistä olemme lähtöisin? Edustanko elämässäni sitä ihanne- minää, millaiseksi nuorena ajattelin itseni kehittyvän? Meillä kaikilla on omat arvomme, maailmankuvamme ja käsityksemme itsestämme kuvastamassa persoonallisuuttamme. Jokaisen omaksi valinnaksi jää, elämmekö arvojemme mukaisesti, vai olemmeko painaneet niiden rikkomisen ”villaisella”.

Virheet on oppimisen mahdollisuuksia. On eri asia tehdä virhe ja käsitellä se rehellisesti juuriaan myöten ja vasta sen jälkeen antaa itsellensä anteeksi, kuin hyväksyä tekemänsä virheet painaen ne samantien villaisella. Paras tapa säilyttää rehellisyytemme ja arvomaailmamme on kohdata tekemämme virheet ja myöntämällä ne julkisesti. Siten säilytämme yhteyden ihanne-itseemme, jollaiseksi olemme halunneet tulla.

Tekojensa pahoitteleminen ja anteeksi pyytäminen voi olla vaikeaa, mutta aina voimme aloittaa sen opettelun antamalla ensiksi anteeksi itsellemme.