Osa 3. Kohtalon kourima

Kasvoiko pihakoivu vinoon syntymästään alkaen?

Toisinaan tuulet puhalsivat voimakkaasti hetkinä,

kun oksat tahtoivat silmuillaan kauimmas kurkottaa.

Latvasta lahoavasta puhumattakaan.

Alussa maa oli multainen ja kuohkea

Täynnä ravinteita ja maan pieniä työläisiä,

lieroja sateen maankamaralle kutsumina.

Nyt sateen jälkeen kuihtuneita.

Toiko länsituuli happamat sateet mukanaan?

Antoiko isä aurinkoinen pihakoivun latvuksen

tuntea värikkäät säteensä lehdissään,

kuivuuden maan kitukasvuisissaan.

Muistathan meren syvän sinisen,

kuin taivas ajan varhaisen?

Nyt on kalat kaikkeudesta kaikonneet,

vesilinnut maailmasta tiehensä lentäneet.

Kohtalon kourimaa,

viisauden pois korjaamaa.