Johdanto.

Kuinka kirjoittaa mitään viisasta, kun pää kumisee tyhjyyttään ja kehoa väsyttää vietävästi. Mitä minun pitäisi kirjoittaa? Mitä on viisaus? Onko se joitain hyvin mietittyjä lauseita, joita pitää avata itselleen seuraavat puoli tuntia, jotta ymmärtää mitä viisaudessa sanotaan ja tarkoitetaan? Onko viisaus sanoja, jotka kaikki tietävät oikeaksi, mutta hyvin harvalla on voimavaroja toteuttaa elämässään niitä sanoja?

Mitä tulee viisauden käsitteellistämiseen, minulla on enemmän kysymyksiä, kuin vastauksia. Olenko siis oikea henkilö kirjoittamaan mitään viisaudesta? Sen ainakin tiedän, etten ole osannut omassa elämässäni kovin viisaasti toimia. Tekojani ovat sanelleet enemmän mielihalut, tarpeet ja vähäiset voimavarat. Aloitamme helposti ja innostuneesti jotain uutta minkä koemme tärkeäksi, mutta vähitellen innostus laantuu ja olemme taas lähtöpisteessä: elämä tuntuu merkityksettömältä ja turhautuminen on taas vallannut mielen.

Millä välttää tämä noidankehä? Millä välttää turhautumisen kautta tulevat välinpitämättömyyden tunteet, jotka saavat meidät etsimään kaikesta helpointa ratkaisua ja tekemään asioita puolittaisesti, ja jos oikein onnekkaita olemme, rutiininomaisesti, ilman että meidän tarvitsee miettiä tekemisiämme sen syvemmin. Miten tätä elämää tulisi elää? Mikä elämässä yleensäkään on tärkeää? Sen olen ainakin oppinut että jokainen tekee virheitä. Välillä pienempiä helpommin korjattavia virheitä ja toisinaan niin isoja, että mieli alkaa etsimään lähimpää rasvattua köyttä.

Välttääkseni tämän rasvatun köyden tarjoaman lopullisen vaihtoehdon, otin eteeni näppäimistön ja vuoden viimeisenä sunnuntai aamuna aloin kirjoittamaan pieniä asioita elämästäni. Kirjoitan asioita omasta näkökulmastani, oman elämäni tarjoaman kokemuspohjan kautta. Lisäksi yhtenä kunnianhimoisempana tavoitteenani on löytää elämästä punainen lanka, jota seuraten voisin taitavasti tanssahdellen väistellä elämän asettamat sudenkuopat ja varsinaiset hiidenkirnut.

Vihdissä 29.12.2013.