Osa 1. Työn tekemisen tärkeydestä
Tässä viimeistä päivää nykyisessä
työpaikassani työtä tehdessä on hyvä aika miettiä työn merkitystä
elämässäni. Olen nuoruus aikana ollut työttömänä useita
vuosia. Se oli aikaa, jolloin olin päättänyt peruskoulun ja
kokeillut ammattikoulussakin opiskelua hetken aikaa. Työtä ei
ollut, enkä sitä kyllä juuri hakenutkaan. Elin
työttömyyskorvauksella ja asumistuella. Toisinaan hain
toimeentulotukeakin. Rahat ei riittänyt kunnolla normaali elämiseen,
saati sitten muunlaisiin investointeihin. Usein tuli elettyä yli
varojensa ja silloin vain vanhempieni hyväntahtoisuus
taloudellisissa asioissa mahdollisti elämäntapani.
Elämä oli materiaalisesti katsottuna
köyhää, huolimatta tosiasiasta että olin samalla onnekas. Omistin
polkupyörän, kännykän ja vanhan itsekasatun tietokoneen, pienen
television videonauhurin kera ja sen lisäksi yleensä yhdet
kunnollisen vaatekerran arkiasuksi, yhden juhlatilaisuuksiin ja yhden
remonttivaatteiksi. Muutamat kengät eri tarkoituksiin: lenkkarit
urheiluun, armeijanmallin maihinnousukengät vaelluksiin ja yhdet
isältä saadut ecco- merkkiset, laadukkaat kotimaiset, nahkaiset
kävelykengät. Näillä pärjättiin hienosti. Myös talveksi oli
varattuna yksi vaatekokonaisuus, pitäen sisällään mm. äidin
kutoman villapaidan ja villasukat ja -lapaset.
Työttömyys kaikesta
harmillisuudestaan huolimatta mahdollisti elämäntavan, jossa minun
ei tarvinnut haalia jatkuvasti lisää omaisuutta, maksaa asunto- tai
muita lainoja pankeille, pitää yllä vaurasta elintasoa; huolehtia
autonkäyttöön liittyvistä murheista ja maksuista tai vaikkapa
suunnitella kalliita ulkomaan matkoja. Työttömänä ollessani
vapaa-aikaa oli paljon ja aina oli mahdollisuus ja vapaus suunnitella
päivästä omanlaisensa, käytettävissä olevan ”vapaan rahan”
puitteissa. Usein ns. vapaata rahaa ei kuitenkaan ollut, koska aina
piti huomioida että rahaa riittää vuokraan, sähköön,
puhelinlaskuun ja ruokaan. Silloin piti etsiä toisenlaisia keinoja
ja mahdollisuuksia toteuttaa vapaa-aikaa ja sen harrasteita. Luontoon
erätulille meno oli ilmaista. Kalastus oli ilmaista. Pyöräily oli
ilmaista (ja samalla maisema vaihtui). Erityisesti kavereiden kanssa
vietetty aika oli mukavaa ja yhdessä pelattuihin peleihin meni
yllättävän paljon aikaa.
Työttömyys, kuten aikaisemmin
mainitsin oli samalla myös harmillista. Aina sitä omaa vapaa-aikaa
ei osannut arvostaa. Ainainen rahattomuus oli turhauttavaa. Ajatus
työttömyydestä sai itsetunnon kokemaan kolhuja ja itsensä
vertaaminen työssä käyviin kavereihin ei ollut iloista.
Parisuhteet tuntui mahdottomalta: kuka nyt haluaisi seurustella
työttömän miehen kanssa? Mitä minulla ylipäätään on tarjota
kenellekään? Parasta seuraa olivat ne kaverit, jotka painivat
samojen sosiaalisten ongelmien kanssa. Hengenheimolaisuus rakentui
heidän kanssaan. Luonnollisesti suomalaisessa kulttuurissamme
työttömyyteen liitetään usein alkoholiongelmat. Niistä
ongelmista myös itse kannoin oman osani. Alkoholia käytettiin
lähestulkoon aina kavereiden kanssa erilaisissa sosiaalisissa
tilanteissa. Oli se sitten pelaamista tai luonto- tai kalareissuja.
Oli helpompi sanoa missä sitä ei käytetty: Vanhempien luona
vieraillessa alkoholia ei käytetty. Ne reissut tehtiin selvinpäin.
Ei haluttu tuottaa vanhemmille enempää murhetta, mitä heillä jo
nyt oli, heidän joutuessaan lainaamaan välillä rahaa elämäntapani
ylläpitämiseksi. Näitä työttömän huuruisia vuosia oli useita
ja nyt niistä vuosista on kulunut jo kohta 15- vuotta. Onneksi näin.
Vanhaan ei ole paluuta. Se on nähty.
Nyt elän työtä tehden, velkoja maksellen ja samoista ongelmista
kärsien, kuin muutkin työssäkäyvät ihmiset. Rahaa on- mutta ei
vapaa-aikaa. Lainoja on kertynyt sen verran, että työssäkäyntiä
on jatkettava tulevaisuudessakin saadakseen itselleen ja perheelle
elannon. Niin, Perheelle. Tapahtui se, mitä en olisi nuoruuden
huuruisina vuosina koskaan voinut kuvitella. Kelpasin niine hyvineni
täyspäiselle, raittiille naiselle ja nyt elän mukavaa perhe-elämää
vaimon ja lapsen kanssa. Työssäkäynti mahdollisti monia hienoja
asioita ja unelmia minun kohdallani. Tarvittiin vain sopiva
motivaattori katkaista kierre ja rohkeutta lähteä uudelle tielle.