Osa 17. Itsereflektio.

Reflektion merkitys on mielestäni tärkeää jokaiselle sosiaali- ja terveysalan ammattilaiselle oman työnsä analysoimiselle ja omien ajatuksien ja tunteiden selvittämiselle eri tilanteissa ja esim. asiakaskohtaamisissa. Itsereflektio antaa ammatillisen toimijuuden varmuutta ja osaamisen tuntua, kun osaa kriittisesti kohdata myös omat tunteensa, ajatuksensa ja käyttäytymisensä esim konflikti tilanteessa asiakaskohtaamisessa. Se on ammattilaisen perustyökalu, joka kehittää ammatillisen suhtautumisen osaajuutta ja asioiden näkemistä eri perspektiivistä.

Omien tunteiden näyttämisestä on keskusteltu paljon esimerkiksi hoitotyössä. Siinä tunteet ovat nähty myöskin voimavarana, empatiana asiakkaan kohtaamisessa ja ymmärtämisen helpottajana ja tilannetajua edistävänä tekijänä. Samat seikat pätevät pitkälle mielestäni myös sosiaalialan hoitotyössä. Toimimme ihmisten kanssa, ihmisten rinnalla. Tunteet ja empatia eivät ole haitaksi asiakassuhteen luomisessa. Tunteitaan on myös opittava tunnistamaan ja hallitsemaan.

Asiakasuhteissa tulee vääjäämättä tilanteita että omat motivaatiot asiakkaan kanssa toimimiseen saavat kolhuja esim. persoonallisuushäiriöisen, toisia manipuloivan päihdeasiakkaan kanssa. Silloin on tärkeää osata reflektoida omia ajatuksiaan ja tunteita, tunnistaakseen mitkä osat omasta minuudesta aktivoituvat tilanteessa ja kyetä tarkkailemaan ja kontrolloimaan omia tunteitaan ammattimaisen toimintansa varmistamiseksi.  

Itsereflektio kasvattaa meitä myös ihmisenä. Yksityiselämässäkin opimme näkemään asioita eri näkökulmasta ja antamaan toisen näkemykselle tilaa esim parisuhteessa. Samoin itsereflektio on oiva väline samankaltaiseen näkökulmavaihdokseen ja tilan antamiseen suhteessa toisiin sosiaalialan ammattilaisiin ja heidän kanssa yhteistyötä tekiessämme. Kun kukin työyhteisön jäsen hallitsee itsereflektion taidot, voivat konfliktit omassa työyhteisössä olla helpommin työstettävissä ja yhteistyön ilmapiiri muuttuu kannustavaksi ja innostavaksi.