Osa 16. Suomi nousuun? Kysymys elintasosta ja palkoista?

Tuon tähän vähän omia ajatuksia Suomessa asumisesta, elintasosta ja palkoista. Olen asunut aikaisemmin virossa 2,5vuotta, joten käytän sitä vertailupohjana.

Virossa asumiskustannukset on edullisia (alle puolet suomen vuokratasosta esim minulla oli pärnussa 200m2 omakotitalo vuokralla ja hinta oli 400e/kk.) Samanlaisesta talosta saa maksaa Suomessa vähintään kolminkertaisen kuukausivuokran.

Ruokatuotteet kaupoissa lähellä suomen hintoja(juusto paikoin kalliimpaa). Suomessa asumiskustannukset järkyttävän korkeita vuokralla asuessa. Ruokakustannukset myös euroopan korkeimpia. Jos ruoka ja asuminen olisi edullista Suomessa, niin silloin täällä pärjäisi pienemmällä palkalla. No miksi sitten ruoka on kallista suomessa?

Kaikki maksaa. Ja paljon. Alkutuotannosta alkaen(esim. millaisia kalliita hankintoja maatila joutuukaan tekemään saadakseen mahdollisuuden toimia alkutuottajana, yleisimpien viljojen tai vaikka karjan tuotantoa varten- tilat, koneet, asunto yms). Nämä hinnat kertautuu usein ennenkuin ne saavuttavat tuotteen/palvelun loppukäyttäjän, eli kuluttajan. Ja kuluttajalle kaikki hinnat näyttäytyy korkeimpina. Tämä määrittelee alkutuotannon hinnan suomessa. 

Ja kun alkutuotannosta päästään, tullaan kysymykseen ruokatuotannosta. Rakennetaan leipomoita ja erilaisia elintarviketehtaita ja elintarvikehuoneistoja esim myymälät ja ravintolat. Näihin tarvitaan paljon erilaisia kiinteistöjä, kalustoa ja henkilöstöä ja markkinointikanavat, jotka vaativat ostotapahtuman jälkeen kuljetuslogistiikan että tuotteet pääsevät elintarviketehtaalta myymälöihin ja muihin elintarvikehuoneistoihin. Valtavia pääomia, suuria hankintoja.

Tämä kaikki kerryttää tuotteen hintaa. leivos jonka kahvilassa syöt, on tuotantoketjun viimeinen päätepysäkki, joka on nähnyt matkallaan alkutuotannon tekijät, elintarviketehtaan tekijät, kuljetuslogistiikan tekijät, kahvilan työntekijät. Kaikki nämä tekijät ovat kerryttäneet leivoksen hintaa ja vastaa kysymykseen miksi joudun maksamaan 5e mitättömästä leivoksesta.

Entä sitten asumistuotanto? Kirvesmiehen työn hinta on vielä suht helposti määriteltävissä. Mutta kaikki työkalut ja raaka-aineet mitä kirvesmies tarvitsee, tulevat useimmiten muiden yrityksien kautta. Toki hirsitaloa rakentaessa puun voi kaataa omasta metsästä ja lihasvoimalla tehdä rungoista hirsiä rakennusaineiksi seiniin. Mutta lähestulkoon kaikki muu, tulevat markkinavoimien määrittelemien hintojen mukaan suurilta tuottajilta. Ja näissä suurtuottajissa onkin sitten toisenlaiset ongelmat vaikuttamassa talouden ja elintason kehitykseen. Niissä vallitsee kysynnän ja tarjonnan lait, samoin kuin hinta kilpailun lait. Suur yritykset valmistaa tuotetta suurempia määriä ja saa loppuhinnan tuotteelle edullisemmaksi, kuin laadukasta tuotetta valmistava pk yritys, jonka kilpailukykyä ei edistä suurempi hinta.

Ja tämä tuote, olkoon sitten vaikka kirvesmiehen vasara. Sitä ehkä tuotettiin alkuun suomessa, mutta sitten tuotantokulut oli niin suuret, että tuotetta ei kannattanut valmistaa, vaan tuotanto piti myydä osaksi suomeen tullutta isompaa ulkomaista vasaraketjua. 

Nyt kun vasaran suurtuotantoon on päästy kiinni ja yhtiö on listautunut suomen pörssiin, niin ulkomaiset ja kotimaiset investoijat hankkivat osakkeiden omistajuuden ja äänivallan näihin yhtiöihin. Luonnollisesti he eivät enää ole missään tekemisissä tuotantotason työntekijöihin. Kosketuspinta todellisiin työntekijöihin häviää ja investoijat välittävät vain tuloksesta ja voitoista. Tämä johtaa luonnollisesti että investoijat haluavat yhä korkeampia voittoja, hinnalla millä hyvänsä. 

Tässä kohtaa ulkopuoliset suur-sijoittajat, näkevät liiketoimintannan kulut ja näkevät paikallisen palkkatason vaikutukset tuotannon hintaan ja lopulta tuotteen hintaan suomessa. Siinä tulee sitten eteen kysymys kilpailuissa pärjäämisestä globaaleilla markkinoilla. Ulkomailta halpatuotantomaista tulee samanlainen tuote, joka on tehty edullisimmilla kustannuksilla ja se vie suomalaisen pk yrityksen mahdollisuuksia menestyä kilpailussa pienemmäksi. Tähän kaatuu vasaraketjun tuotantoketjun pitäminen suomessa.

Tähän päättyy monen suomalaisen vasaratehtaan työntekijät työt. Tähän päättyy turvattu elintason säilyminen vasaran valmistajan perheessä. Tässä kohtaa tulee kysymykseen vasaratehtaan työntekijän perheen asumista varten otettu talolaina. Nyt vasaran alle jää vasaratehtaan työntekijän asunto, kun pankki ottaa omansa pois.

Vasaratehdas ehkä toimi pienpaikkakunnalla, jossa muuta potentiaalista työtä ei ole. Vasaratehtaan työntekijä halusi muuttaa sinne alkuun työn ja rauhallisen lasten kasvatusympäristön vuoksi. Nyt työn päättymisen kautta siitä on tullut sosiaalisten ongelmien pesäke, missä paikkakunnan palvelut vähenee ihmisten ostovoiman heikennyttyä ja työväestön muuttaessa pois paikkakunnalta. Tässä kohtaa vasaratehtaan työntekijän asunto on mennyt vasaran alle. Velkataakka työntekijän harteilla. perhesuhteet vaikeutuu ja mahdollinen avioero. Lopulta kuvioon astuu kuningas alkoholi ja turmiolan tommi on herännyt henkiin. 

Lopulta tämä entinen vasaratehtaan työntekijä on alkoholisoitunut, yhteiskunnan tuella elävä ihminen. Alkoholiriippuvuuden hoito tuonut lisäkuluja yhteiskunnalle, entisen vasaramiehen yrittäessä raitistua. Sairaalakulut ovat huomattavasti lisääntynyt tämän yhteiskunnan jäsenen kohdalla. Myös muita yhteiskunnan kuluja on tullut. Poliisien kanssa on jouduttu tekemään yhteistyötä. Kuntien velkaneuvojat ja sosiaalityöntekijät. Oikeudenkäyntikuluja valtavasti. Ja siinä sivussa yksi pieni palkkainen kunnan sosionomikin on ollut miehen sosiaalista kuntoutusta edistämässä.

Ja tämä oli vain yksi esimerkki. Miksi siis kaikki on niin kallista suomessa?