Osa 24. Kaksi vuotta myöhemmin.

Nyt on kulunut yli kaksi vuotta edellisestä blogi-kirjoituksesta tähän Burning inside -blogiin.               Mikä on muuttunut edellisestä kirjoituksesta?

Elämä on edelleen haasteellista ja samalla mahtavaa. Henkisyys on vieläkin polku, jota haluan tietoisesti tutkia. En ole vieläkään löytänyt mitään syvempää filosofis-henkistä tienhaaraa, johon olisin kokenut sisäistä tarvetta lähteä seuraamaan nykyistä pintapuolista katsantoa syvällisemmin. Tietoisuudessa riittää edelleen tutkittavaa. Onko tämänkaltainen henkisyyden yleistutkiminen irrallaan olemista, pelkuruutta lähteä syvyyssukellukseen tutkimaan jotain erityistä tietä tai polkua? Vai onko se viisautta pitää mielensä avoimena kaikenlaisille totuuksille? En osaa vastata tuohon. Tiedän vain etten pelkää henkisyyttä ja sen tarjoamia vaihtoehtoisia tapoja tarkastella maailmaa.

Uskon tietoisuuden olevan vastaus kaikkiin kysymyksiin. Linnunradan käsikirja liftareille -elokuva antoi vastaukseksi 42. Minä annan samaan kysymykseen vastaukseen sanan tietoisuus. Olenko yhtä lähellä tai kaukana totuudesta kuin tämä elokuvan supertietokone? Tietoisuutta on se, miten hahmotamme tätä maailmaa. Ymmärryksemme siitä on kehittyvä ja tämä kasvu tapahtuu sykäyksittäin. Oivallukset ovat näitä pieniä sykäyksiä, jotka saavat palaset asettumaan paikoilleen ymmärryksellämme koottavassa palapelissämme. 

Millaista palapeliä sitten kokoamme?

Tämä on elämän kaunis puoli. Voimme valita itse oman palapelimme. Oli kyse mistä asiasta tahansa. Useimmiten käytän tätä palapeli-vertausta rakentaessani käsitystä maailmankuvastamme. Tässä kohtaa meillä on vapaa tahto valita ajatuksemme. Voimme halutessamme rakentaa maailmankuva palapelimme maallisten asioiden ja arvojen ympärille. Yhtälailla voimme tavoitella ajatuksillamme metafyysistä elämän ulottuvuutta ja rakentaa maailmankuvamme sen pohjalle. Me voimme. Siinä on asian kauneus ja yksinkertaisuus. Me voimme rakentaa palapelin maallisempien tavoitteiden saavuttamiseksi. Jokainen palapelin pala on yksi asia, jonka joudumme kohtaamaan, käsittelemään ja asettamaan osaksi palapelimme muita palasia muodostaaksemme ymmärrettävän kokonaiskuvan.

Yksi tämän hetken tärkeimmistä palapeleistäni on koota palasista sellainen ajattelutapa, joka kykenisi vähentämään toisten ihmisten ja heidän ajatuksiensa tiukkasanaista arvostelemista. En ole vastuussa kuin omista ajatuksistani, miksi siis arvostelisin muiden ihmisten ajatuksia? Voin yrittää arvostaa heidän ajatuksiaan, vaikka en olisi asiasta samaa mieltä. Arvosteleminen on tie kahtiajakautumiseen, joka voi saada haitallisia, hajoittavia voimia liikkeelle ihmisten välisessä kanssakäymisessä. 

Maailmasta sen nykymuodossa on tulossa entistä kovempi paikka olla ja elää. Ajan ilmiöihin kuuluu voimakas kahtiajakautuneisuuden kulttuuri, jossa avarakatseisuus ja ymmärryksen välisten siltojen luominen on katoamassa. Tämä on todellinen ongelmamme. Ulkoinen todellisuus muuttuu koko ajan. Siksi se ei ole ongelma. Se miten suhtaudumme siihen, voi muodostua ongelmaksi, jos emme ole hereillä ego-mielemme liikkeistä ajatuksissamme.